Minun mielipiteeni eivät muuta maailmaa

Kysyin tanssitaiteen kanssa tavalla tai toisella risteäviltä tekijöiltä tänä vuonna Kynäilijä-kirjoitusten varjolla, miten he haluaisivat maailmaa muuttaa. Kysyin tätä aina kohtaamistemme viimeisenä kysymyksenä; annoin näille tekijöille ikään kuin mahdollisuuden hypätä keskustelemamme aiheen ulkopuolelle ja laajentaa muutoksen pohtiminen tanssin/taiteen kentästä koskemaan koko maailmaa. Perustelin kysymystäni sillä, että en itse osannut vastata siihen ja halusin kuulla, miten muut kysymystä lähestyisivät. Haastattelemani henkilöt antautuivat tälle mielettömälle kysymykselle uteliaasti, ja sain monia koskettavia vastauksia. En kuitenkaan kirjoittanut yhtäkään näistä vastauksista ylös muistikirjaani. En kirjoittanut niitä ylös, sillä vastaukset olivat niin valtavia, jotenkin liian suuria minun muistiinpanojeni joukkoon. Ajattelin, että en saisi näitä maailmaa syleileviä vastauksia koskaan nivottua osaksi yksittäistä blogikirjoitusta, joka käsittelisi mitä-ikinä-tanssiinliittyvää.

Lopettaisin kaikki sodat. Puuttuisin jatkuvasti kasvavaan, tuhoavaan kulutuskulttuuriin. Lisäisin ihmisten arvostusta ympäristöään kohtaan. Levittäisin myötätuntoa maailmassa. Tekisin maailmasta paikan, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo todella toteutuisi. Poistaisin maailmasta kaikenlaiset sortamisen muodot. Lopettaisin kaikki kilpailut.

Tällaisten lauseiden ääneen sanominen ja julki kirjoittaminen tuntuu massiiviselta. Massiiviselta siksi, että kuvittelen, että minä viestinnän opiskelijana ja tanssitaiteilijana tarvitsisin jonkinlaisia taikavoimia, jotta saisin tällaisia asioita maailmassa tapahtumaan. Että eikös näitä lauseita ole toitotettu maailman sivu, eikä muutosta ole kuitenkaan tapahtunut? Että miten hemmetissä minä voisin tehdä mitään, jotta sodille, ympäristötuholle, vihan teoille, epätasa-arvolle ja sorrolle tapahtuisi ihan oikeasti jotakin?

Nämä valtavuudet on pakko pilkkoa pienemmiksi tai lannistun. Teoiksi, taidoiksi, käytännöiksi, rutiineiksi – muutoksiksi tavoissa ja tottumuksissa, jokapäiväisessä elämässä ja kulttuurissa. Ne on muutettava ruumiin liikkeiksi, sanoiksi.

Taitojen ja tapojen opettelu, minkä tahansa asian muuttaminen, vaatii harjoittelua. Niinpä tein itselleni menneiden Kynäilijä-kohtaamisteni inspiroimana harjoitusohjelman, jota aion tästedes noudattaa, päämääränäni tehdä maailmasta parempi paikka. Harjoittele kanssani, jos samaistut.

~~~

Harjoitusohjelma (yhteiskunnallista) muutosta janoavalle minulle: (siirry seuraavalle tasolle vasta kun olet oppinut edellisen)

Taso 1
Tunnistaminen. Harjoittele sitä, että tunnistat ne hetket, joissa sortoa tai epäoikeudenmukaisuutta tapahtuu. Hetket, joissa tuhoava asenne ympäristöä kohtaan leviää. Joissa tuhoat itse tai vierustoverisi tuhoaa maailmaa konkreettisesti tai käsitteellisellä tasolla. Hetket, joissa tasa-arvo ei toteudu, joissa jotakuta tai jotakin kohdellaan väärin. Hetket, joissa yksinkertaisesti toivoisit jonkinsortin muutosta. Tunnista ne ympärilläsi, ja tunnista ne itsessäsi.

Taso 2
Osoittaminen. Harjoittele sitä, että kerrot jollekin muulle havainneesi tai kohdanneesi jotakin, johon toivot muutosta. Aloita harjoittelu helpoista: ystävistä, ja heistä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä tai samassa asemassa. Siirry vähitellen vaikeampiin: heihin, jotka ovat vastuussa (opettajat, ohjaajat, johtajat, vastaavat, sinä itse).

Taso 3
Esimerkin näyttäminen. Harjoittele sitä, että itse teet toisin, että muutat omaa käytöstäsi, toimit itse muutosvoimana ja esimerkkinä. Harjoittele sietämään epämukavuutta, joka toisintekemisestä mahdollisesti aiheutuu. Harjoittele sietämään sitä, että joku voi seurata sinua, toistaa sinun perässäsi. Harjoittele perustelemaan toimesi, jos/kun sinut kyseenalaistetaan.

Taso 4
Toimi näkyvästi ja kuuluvasti muutoksen edistämiseksi jokapäiväisessä elämässäsi – puutu, auta, vaadi, vaikuta, avaa suusi. Kulttuuri, ja näin myös maailma, muuttuu toiminnalla, ei mielipiteiden voimalla. Muutos vaatii opettelua ja poisopettelua. Uudet tavat, uudet kielenkäytön muodot, uudet käytännöt – eli muutokset – juurtuvat kulttuuriin vain toistamalla. Eräs ihailemani liikunta-alan ammattilainen usein alleviivaa kaikenlaisissa (elämäntapa)muutoksiin liittyvissä painiskeluissa helppoutta ja pienimuotoisuutta: mikä on pienin mahdollinen askel, jonka voit tehdä tavoittelemasi muutoksen eteen? Tee se. Sitten kysy sama kysymys uudelleen, ja tee se seuraava, pienin mahdollinen askel kohti muutosta. Harjoita kärsivällisyyttä matkan varrella, ja älä vaan luovuta. Lepää aina kun mahdollista.

Bonustaso, ei vaadi aiempaa harjoittelutaustaa: Tee tilaa ja pidä huolta. Jos kuulut enemmistöön, anna suunvuoro vähemmistölle. Kuuntele tarkasti sitä, jonka ääni on hiljaisin.

~~~

Ai niin ja millaista muutosta maailma minun mielestäni tarvitsee nyt, loppuvuonna 2019? Minua ympäröivä maailma tuntuu tarvitsevan nyt lisää rauhaa, tasapainoa, tilaa, lepoa, kuuntelua, arvostusta, leikkiä, huumoria ja huolenpitoa. Kaikkiin maa-ilman kerroksiin ja kudoksiin. Muutosta asenteisiin.

Tässä vaiheessa lienee paikallaan sanoa, että olen erittäin kiitollinen PTK ry:lle, että olen saanut kirjoittaa Kynäilijä-kirjoituksia tämän vuoden. Olen oppinut, muuttunut ja muuttanut. Ensi vuonna jatkan Kynäilijänä, mutta hiukan eri muodoissa. Vaihdan työvälineeni tietokoneen ruudusta ja näppäimistöstä kuvassa näkyviin ja lähestyn kirjoittamista enemmän havainnoimisesta kuin kysymisestä käsin. Voi olla, että kirjoitan vähemmän, ehkä hitaammin, tiheämpää. Voi olla, että epäonnistun aikeissani.

Suurkiitos sinulle, joka luet kirjoituksiani.
Sinulle haluan sanoa vielä uudestaan yhden jutun.
Lepää aina kun mahdollista.


Terkuin
Kynäilijä-Alli

--

Vuoden 2019 Kynäilijän, Tampereella puheviestintää opiskelevan tanssijan Alli Mattilan kirjoitukset pohtivat, millaista muutosta maailma tarvitsee ja miten sen voisi tanssitaiteilijana saada aikaan.