Tämä kirjoitus kuvaa 7 henkilön etätyöskentelyä yhden ihmisen näkökulmasta. Prosessin kuvaus toisen henkilön näkökulmasta voisi olla aivan erilainen ja nostaa esille eri asioita kyseisestä työskentelystä jo aiheen laajuuden (Aktivismi ilmastokriisin aikana -Mitkä ovat tanssin ammattilaisen keinot kestävään huomiseen) vuoksi.
Taustaa
Torstai 12.3.
Olen avantosaunalla Lempäälässä. Saunalla puidaan kollektiivisesti koronavirusta ja sen mahdollisia vaikutuksia ja toimenpiteitä. Kotiin päästyäni luen otsikot suurten yleisötapahtumien peruuntumisesta. Tuolloin ajattelin vielä toiveikkaana, ettei se tule vaikuttamaan Kajaanin Kiertoliikkeeseen.
Perjantai 13.3.
Saan soiton, että Kiertoliike tapahtuma ei toteudu suunnitellusti ja ajankohta siirtyy. Pohdimme vaihtoehtoja taiteilijoiden osalta, toteuttaisimmeko työskentelyn kuitenkin ja millä tavoin. Päätämme tehdä eräänlaisen ihmiskokeen ja työskennellä etänä kotiresidenssissä teemalla tanssitaiteilija etätyöläisenä. Tämä sopii temaattisesti myös tämän vuoden ohjelmaankin. Päätöksen jälkeen olen vielä jonkin aikaa pettynyt siihen, ettei alkuperäistä suunnitelmaa pystytä toteuttaa. Sellaista mihin olen tottunut; näkemään työkaverini fyysisesti, kohtaamaan kehollisesti, tutustumaan, jakamaan. Pikkuhiljaa alan hyväksyä tilanteen ja sitä myöten uusi työtapa alkaa tuntua kiinnostavalta, uudenlaiselta, jännittävältä ja innostavalta.
Prosessi alkaa
Maanantai 16.3.
Teemme virtuaaliryhmän ja aloitamme etätyöskentelyn tietokoneen välityksellä klo: 10. Meitä on 7 henkilöä videoyhteyden äärellä sekä kaksi henkilöä alustamassa työskentelyä. Alku on vähän hämmentynyttä ja tunnustelevaa. Mitenkäs tästä nyt olisi hyvä edetä? Todetaan olosuhteet, todetaan tapahtuman siirtyminen. Joillekin varsinainen osallistuminen tapahtumaan syksyllä on vielä epätodennäköistä. Palaamme yhteisten tammikuun muistiinpanojen äärelle ja alamme saada kiinni langoista, joista voisi työskentelyä jatkaa näin etänä. Tämä on hämmentävää; nähdä osa videon välityksellä, toisilta tyhjä ruutu nettiyhteyksien yms. vuoksi ja säätää äänien kanssa. Miten olla vuorovaikutuksessa? Pitää olla tosi läsnä ja keskittyä kuunteluun, nyökytellä ja näyttää peukkua.
On jo vierähtänyt tovi ja ihmisiä alkaa väsyttää näyttöpäätteen äärellä oleminen. On myös hankala huomioida jokainen keskustelussa. Olen vaitonaisena ja yritän vain sopeutua kaikkeen tähän, luovuus ja ideointi ei nyt oikein kuki. Pidämme pienen tauon ja jatkamme yhdessä jakaen kokemuksia aiemmista työskentelyistä kestävän kehityksen osalta. Esille nousee muutamia yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita. Lisää linkkejä jaetaan katsottavaksi, luettavaksi ja pohdittavaksi etänä.
Kuva: Tauolla työparin kanssa.
Loppupäivästä palaamme yhdessä ruudun ääreen. Jaamme kokemuksen tästä väsyttävästä ja hitaasta työtavasta. Haluamme muutakin, ulos, vähemmän kuormittavaa. Alamme ideoida työskentelyä, ulostuloa ja työtapaa etätyöskentelylle. Voisiko ulostulo olla jokin peli tai tehtäviä tai rasteja yms. Päädymme jakautumaan kahden ja kolmen henkilön ryhmiin kiinnostavien aihealueiden myötä. Päätämme toimia seuraavana aamupäivänä pienryhmissä ja iltapäivästä kokoonnumme koko ryhmällä ruudun ääreen. Oma mielenkiintoni tässä kohtaa on hitaus / hidastaminen.
Tiistai 17.3.
Kokoonnumme kolmen henkilön pienryhmällä ruudun ääreen klo: 10. Teknisten ongelmien ja osittain pätkivän nettiyhteyden aikana puimme vallitsevaa tilannetta yhteiskunnassamme ja sen vaikutusta meihin ja tähän työskentelyyn. Yksilön hyvinvoinnin pois rajaaminen Kiertoliikkeen ohjelmasta alkaa tuntua absurdilta ja herättää halun kapinoida. Haluamme työskennellä hitauden parissa ja tehdä harjoituksia ilman laitteita. Sovimme seuraavanlaisen ohjelman: Teemme meditaatioharjoituksen (ohjatun linkin kautta) kukin tahoillamme, jonka otsikko on hengitys (kesto n.15min). Tämän jälkeen kukin tahoillaan tekee autenttista liikettä 15 min. Sen jälkeen lähdetään ulos ja haahuillaan luonnossa/metsässä 15 min, jonka jälkeen kirjoitetaan ulkona kynällä paperille tajunnanvirtatekstiä 15 min. Jaetaan tekstit sähköpostiin (uudelleen) kirjoittaen ja tavataan yhteisesti pienryhmässä iltapäivällä ruudun äärellä.
Kuva: Havainto kevään ensimmäisistä joutsenista ulkona haahuillessa.
Työskentely tuntuu mielekkäämmältä, kehollisemmalta ja kevyemmältä kuin eilen. Ulkoilu saa ajatukset virtaamaan ja mielen paremmalle tuulelle, etenkin kun on ensin vähän hengitellyt ja laskeutunut vastaanottavaiseen tilaan. Prosessoin ajatusta hitaudesta, että se on aina suhteessa johonkin. Hidastaminen avaa tilaa.
Kokoonnumme koko ryhmän kesken loppupäivästä yhteen jakamaan pienryhmissä käytyä työskentelyä ja hahmottelemme mahdollista kokonaisuutta. Keskustelemme myös tästä meneillään olevasta kotiresidenssissä työskentelystä, millaista on olla prosessissa, joka kuitenkin välillä keskeytyy sähköposteista ja puheluista ja töiden peruutuksista ja monesta muusta tekijästä/arkielämän pyörteistä. Työtapa on kuitenkin tuntunut tänään hyvältä ja jatkamme tulevana päivänä osittain samoissa ryhmissä, osittain eri ihmisten kesken yhden yhteisen tehtävän tiimoilta ja loppupäivästä keräännymme yhteen.
Keskiviikko 17.3.
Aloitan aamun työt menemällä metsään. Tehtävänä on samoilla siellä 20min ja kirjoittaa tajunnanvirtaa 20min. Koirastani on tullut työparini. Tehtävän jälkeen huomaan hengitykseni hidastuneen, ikään kuin olisin paremmin asettunut itseeni, kehooni. Olen nojannut puuta vasten kirjoittaessani, kiinnostunut puiden rungoista ja epätasaisesta maastosta. Huomaan myös, miten koirani tutkii ympäristöä jatkuvasti eri aisteja hyödyntäen.
Kuva: Hengittämistä lähimetsässä.
Tapaamme samalla pienryhmällä ruudussa ja jaamme aamun itsenäistä työskentelyä. Tajunnanvirtatekstit alkavat yhdistyä. Tekstit ikään kuin keskustelevat keskenään, niistä huomaa yhteyden. Samalla myös tutustun tekstin kirjoittajaan. Tutustun ajattelun tapaan, kokemuksiin ja kirjoittajan ympäristöön. Keskusteluissa esiin nousee empatia, mitä kaikkea tietoa tanssitaiteilijalla on, jota voitaisiin hyödyntää yhteiskunnassa, kosketus, kehollinen oleminen ja vuorovaikutus, läsnäoleva kuunteleminen.
Tapaamme koko ryhmällä. Asiat alkavat toistua ja linkittyä. Miten tanssitaiteilijuutta voitaisiin hyödyntää yhteiskunnassa vielä enemmän? Miten voitaisiin vahvistaa ja voimaannuttaa taiteilijoiden identiteettiä, jotta kytköksiä yhteiskuntaan ja yhteistyöhön eri alojen välillä voisi tapahtua enemmän?
Alan olla jo aika pyörällä päästä. Asiat liittyvät toisiinsa, mutta miten konkretiaa ja kirkastusta… Huomiselle laadimme suunnitelman, jossa kokoonnumme aamulla yhdessä ruudun ääreen ja keskustelemme ulostulosta.
Torstai 19.3.
Aamulla olen todella väsynyt. Eilen olin vielä pitkään ylikierroksilla ja ajatukset poukkoilivat yhteiskunnan tilanteen äärellä, prosessissa ja oman tilanteeni pohtimisessa tämän kevään osilta. Kehossa on sellainen olo, että on juossut maratonin, aivot laukanneet kellonympäri ja selviytymistila on asetettu päälle. Tuntuu, että tarvitsisi välipäivän. No, toisaalta tämän jälkeen on taas tyhjää. Pieni puristus vielä…ja taas mennään.
Kuva: Palaverissa
Tapaamme yhdessä ruudun ääressä koko ryhmällä klo:10. Työskentelyä on ollut seuraamassa ja tarvittaessa fasilitoimassa Auri Ahola ikään kuin prosessin ulkopuolelta. Olen kokenut sen todella tärkeäksi ja hyödylliseksi ja olen kiitollinen, että sellainen on järjestetty tämän vuoden työskentelyyn. Auri asuu Inarissa ja kertoo meille arjestaan siellä. On ihana kuunnella, miten elämä tapahtuu luonnon kiertokulun mukaan, luonnon olosuhteiden sanelemana ja fyysisten arkitoimintojen (kuten puiden kantaminen, lampaiden ruokinta yms.) rutiinien kehystämänä. Elämä tuntuu olevan poikkeusoloihin vastaanottavaisemmassa asemassa, kuin täällä etelän kaupunkioloissa. Voisiko tuossa elämäntavassa itää siemen tulevaisuuteen?
Mietimme vaihtoehtoja ulostulon rakenteen ja konkretian suhteen sekä miten hyödyntää aikaraami mahdollisimman hyvin. Maksimipituutena 1h 30 min alkaa tuntua tiiviiltä ajalta.
Pallot jäävät vielä ilmaan, nyt pitää ottaa aikaa prosessointiin. Huomenna on työskentelyjakson viimeinen päivä ja olemme taas viisaampia.
Hei lukija!
Toivottavasti tapaan sinut Kiertoliikkeessä. Mielelläni keskustelisin kanssasi siitä, koetko voivasi vaikuttaa työssäsi ilmastokriisiin? Tai jakaa ajatuksia tanssintekijänä ilmastokriisin aikakaudella. Voidaan myös jutella ihan niitä näitäkin tai lähteä metsään.
Paljon tsemppiä kevääseen!
Terveisin: Tuija Touhunen
p.s. Kiertoliike tapahtuma pidetään 2. - 4.10.2020. Kajaanissa. Teksti 3 / 3 ilmestyy Kiertoliike tapahtuman jälkeen.
