sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Maailman muuttamisen muoto 8: kysyminen



Rakas tanssin ammattilaisyhteisö Pirkanmaalla,

kiitos vastauksista kysymyksiini. Ilahduin lukiessani kirjoituksiasi. Vaikuttaa siltä, että voit hyvin, ja että sinulla on realistinen kuva itsestäsi. En aisti vastauksissasi itseinhoa, epävarmuutta tai katkeruutta. Olet tietoinen haasteistasi ja asioista, joissa voisit kehittyä. Olet tietoinen siitä, että toimit mukavuusalueella ja tuttujen rajojen sisällä, ja että haluaisit nähdä välillä noiden rajojen koetteluakin.

Kaipaat laajentumista. Vakaata rahoitusta, pitkäaikaisia työsopimuksia tekijöille, taidealojen rajoja ylittävää yhteistyötä, uusia yleisöjä. Lisää yhteisöllisyyttä. Uskallusta ärsyttää ja erottua. Yleisötyöntekijää Liikelaiturille.

Minulle sinussa parasta on ollut tilan tuntu. Vaikka konkreettisesti Liikelaiturin salivuorot olisivatkin kortilla, on tanssin ammattilaiskentällä Pirkanmaalla ollut henkistä tilaa toteuttaa, olla, tulla ja lähteä omaehtoisesti. Olen pohtinut, mistä tuo tilan tuntu kumpuaa. Epäilen sen johtuvan siitä, että Pirkanmaalla ei (voi) tehdä nimeä mutta voi tehdä työtä. Tämä taas siksi, että Pirkanmaalla ei ole valtakunnallisesti vaikuttavia taidemaailman valtaapitäviä tanssialan tilaisuuksissa läsnä. Olemme kaikki vertaisia toisillemme. Pirkanmaalla tanssin ammattilaisyhteisössä en ole koskaan tuntenut oloani jännittyneeksi sen vuoksi, että minun tulisi tehdä johonkuhun jokin tietynlainen vaikutus. Helsinkiin muutettuani olen pidentänyt uloshengitystä tietoisesti jo monesti näitä jännityksiä lieventääkseni. Tämä tilan tuntu, työrauha ja turvallisuuden tunne tuo kuitenkin mukanaan haasteen, josta kysyt seuraavasti:

“Miten Pirkanmaalta nousisi enemmän kansallisesti huomiota saavia tanssitaiteilijoita? Miten valtakunnallinen rahoitus virtaisi enemmän alueelle? Miksi se ei virtaa nyt?”

Niin, miten kansallista huomiota tanssitaiteella ylipäätään saadaan? Saati kansainvälistä. Ja onko valtakunnallinen huomio valtakunnallisen rahoituksen edellytys vai toisin päin? Ja onko kansallinen huomio ja rahoitus pitkän taiteilijauran ja toimeentulon edellytys? En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, en ainakaan vielä.

Mutta kuule rakas tanssin ammattilaisyhteisö Pirkanmaalla,

ala-koulun luokanopettaja kirjoitti minulle muinoin palautteen, jonka haluaisin välittää nyt sinulle. Sinusta voi tulla mitä ikinä haluat, kunhan selvität ensin itse, mitä oikein haluat. Kysymällä tätä kollektiivisesti ja yksilöllisesti säännöllisin väliajoin, kenttä pysyy elävänä, rohkeana ja ajassa kiinni. Kysyminen on aktiivinen askel kohti ymmärrystä.

Olen tänä vuonna esittänyt kahdeksassa eri yhteydessä erilaisille tanssialaan liittyville toimijoille saman kysymyksen: miten sinä haluaisit muuttaa maailmaa? Kysymys itseasiassa pitää sisällään kaksi kysymystä, joista toiseen tai kumpaankin vastaajat ovat oman tulkintansa mukaan tarttuneet rohkeasti. Kysyn tuon kysymyksen sisällä, miten sinä haluaisit tehdä muutosta maailmassa sekä millaista muutosta sinä haluaisit täällä tehdä? Olen kysynyt tätä kysymystä kerta toisensa jälkeen, jotta osaisin vastata siihen vuoden 2019 viimeisessä Kynäilijä-kirjoituksessa itse. Olen kysynyt tätä itseni vuoksi. Kysyminen on minun mielestäni hyvin muutosvoimainen vuorovaikutusteko. Kysymisen kautta mahdollistuu monia maailman muuttamisen ja muutostarpeen kannalta oleellisia asioita: kuulluksi tuleminen, kuunteleminen, utelias pohtiminen, kosketus, avautuminen, tuntemattoman kohtaaminen, kasvaminen.

Loppuvuonna julkaistava seuraava Kynäilijä-kirjoitus on vuoden viimeinen ja sitä varten kysymykset on jo esitetty. Seuraavaksi on minun vuoroni alkaa vastata niihin.

Terkuin
Kynäilijä-Alli


FYI: Edellisessä Kynäilijä-kirjoituksessa pyysin lukijoita vastaamaan laatimaani kyselyyn, jonka vastauksien kanssa tämä kirjoitus pyrki asettumaan dialogiin. Kyselyssä kysyttiin näkemyksiä ja ajatuksia Pirkanmaan tanssin kentän nykytilasta ja tulevaisuudesta.

--
Vuoden 2019 Kynäilijän, Tampereella puheviestintää opiskelevan tanssijan Alli Mattilan kirjoitukset pohtivat, millaista muutosta maailma tarvitsee ja miten sen voisi tanssitaiteilijana saada aikaan.