Mikä sinut saisi jaksamaan työssä, jossa resurssit eivät tunnu koskaan riittäviltä ja työn käytäntö on usein haparointia yksin uuden ja tuntemattoman äärellä? Tanssitaiteilija Liisa Pentille yksi syy siihen, että hän on jaksanut työskennellä Suomessa ja kansainvälisesti jo vuodesta 1987 alkaen, on yhteisö. Paikoin yksinäiseltäkin tuntuva koreografin, tanssiryhmän johtajan ja pedagogin ammatti palkitsee, kun ajatuksiaan ja vastuuta ammattikentän kehittymisestä pääsee jakamaan toisten samantapaisessa tilanteessa olevien kesken.
Liisa Pentti opiskeli tanssitaidetta Amsterdamissa School for New Dance -koulutuksessa 1980-luvulla ja palasi valmistuttuaan Helsinkiin. Muiden ulkomailla opiskelleiden kanssa jaettu ulkopuolisuuden kokemus toimi yhtenä motiivina sille, että hän aikoinaan ryhtyi luomaan Suomen tanssin kentälle (niin konkreettista kuin sosiaalista) tilaa uusille tanssin tekemisen tavoille. Oman työn mahdollistamisesta lähtenyt alustojen kehittäminen raivasi tilaa ja mahdollisuuksia myös tuleville tanssin kentän toimijoille.
80-luvun lopulla uusi tarkoitti uutta tanssia, jolle Liisa Pentti monien muiden joukossa lähti tekemään jalansijaa Suomessa modernin ja klassisen taidetanssin rinnalle. Vuonna 2019 tilan tekeminen uudelle tarkoittaa muun muassa alustojen luomista nuorille taiteilijoille päästä harjoittamaan työtään sekä sellaisten väylien etsimistä, jotka mahdollistaisivat tanssiesitysten toimivan kiertuetoiminnan Suomen sisällä. Tästä etsinnästä on vasta syntynyt kolmen paikkakunnan kiertue, jonka puitteissa Liisa Pentti +Co tulee Tampereelle Pentin omien teosten sekä Rea-Liina Brunoun ja Leila Kourkian esitysten voimin marraskuun alussa. Esityksiä edeltää Tampereen konservatorion tanssinopiskelijoille ja tanssin ammattilaisille suunnattu työpaja, jossa työskennellään tiedostamattoman liikemateriaalin ja puheen parissa.
Kollegiaalisuus tarkoittaa nyt Pentille jakamista, auttamista ja huolenpitoa toisista olosuhteissa, joissa kaikki yhtäläisesti kamppailevat saman olemassaolon hankaluuden äärellä. Tanssin kentän rakenteet ovat hauraat – vaikkakin paljon jo hirmu paljon vahvemmat kuin 30 vuotta sitten – ja jotakuinkin kaikkien työolosuhdetta voi kuvata prekaariksi. Tasa-arvo ja hierarkiattomuus ovat tulleet Pentille tärkeiksi päämääriksi työssä ja kollegana muun muassa kontakti-improvisaation harjoittamisen ja autismin kirjon tanssiopiskelijoiden ja -harrastajien ohjaamisen kautta. Kollegiaalinen tuki tulee Liisa Pentiltä myös kuin luonnostaan, sillä hän on perusluonteeltaan melko ystävällinen ihminen.
Osa rakenteellista kollegiaalista tukea on myös yhdistyksissä toimiminen. Liisa Pentti toimi pitkään Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa ja sen taustalla vaikuttavassa Zodiak Presents ry:ssä ja yhteisessä juttutuokiossamme jaamme toisillemme yhdistystoiminnan iloja ja inhottavuuksia. Joskus ylimääräiseltä tuntuvien vuosikertomuksien ja budjettien, kokousten ja yhdistysbyrokratian alla vaikuttaa kuitenkin perinpohjainen yhteisen hyvän tahto. Kokouksissa istutaan, asiakirjoja laaditaan ja apurahahakemuksia suunnitellaan yhteisön hyvän vuoksi.
Jos itse haluaa vahvistaa omaa yhteisöään, voi lähteä liikkeelle omasta arjesta. Minä ajattelen, että kollegiaalisessa tuessa on kysymys ensisijaisesti työkaveriuden perusjutuista: ystävällisyydestä ja huomaavaisuudesta. Käytännössä tämä voi olla vaikkapa kuulumisten kysymistä ja kuuntelemista, sopivasta työtilaisuudesta tai kiinnostavasta kurssista vinkkaamista tai kollegan esittelemistä toiselle tilaisuudessa, jossa harva tuntee toistaan ja kaikkia kiusaannuttaa. Kollegiaalinen tuki on kollegoista välittämistä ja itse saamansa hyvän jakamista. Ei-materiaalisen hyvän, kuten ilon, ideoiden tai tiedon jakaminen on ihmeellistä – ne vain lisääntyvät mitä enemmän niitä toisille jakaa!
Minun kokemukseni pirkanmaan tanssin ammattikentästä on välittävä ja ystävällinen. Mutta nyt haluaisin kuulla sinulta, lukijani, mitä mieltä sinä olet? Mitä ajatuksia pirkanmaalainen tanssin kenttä herättää sinussa nyt ja miltä toivoisit Pirkanmaan tanssin kentän näyttävän, tuntuvan ja vaikuttavan tulevaisuudessa?
Pyydän sinua vastaamaan laatimaani kyselyyn, kun sinulla on aikaa ajatella nykyhetkeä ja tulevaisuutta pieni hetki. Vastausten pohjalta kirjoitan seuraavan Kynäilijä-kirjoituksen, jonka aiheena on pirkanmaalaisen tanssin kentän nykyisyys ja tulevaisuus ja keskustelukumppaninani kyselyn vastaukset.
Vuoden 2019 Kynäilijän, Tampereella puheviestintää opiskelevan tanssijan Alli Mattilan kirjoitukset pohtivat, millaista muutosta maailma tarvitsee ja miten sen voisi tanssitaiteilijana saada aikaan.
