Minulla alkoi yliopisto-opinnoissani juuri uusi kurssi: vaikuttaminen ja argumentointi. Kurssilla käsitellään muun muassa lobbauksen perusperiaatteita, vaikuttavien viestien muotoilua ja tieteellistä argumentaatiota. Kurssin yhteys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on suora – luennoilla keskustelemme politiikasta ja kurssityönä suunnittelemme teoriapohjaisia vaikuttamiskampanjoita, joiden pyrkimys on saada aikaan muutosta jossakin sosiaalisessa ongelmassa ympärillämme. Kurssin ensimmäisellä luennolla määriteltiin vaikuttaminen jonkin voiman, toiminnan tai muun kohdistumisena johonkin tavallisesti niin, että kohteessa tapahtuu tai pyrkii tapahtumaan joku muutos.
Kurssin toisen luennon jälkeen menen Liikelaiturille Haiharan residenssitaiteilijan Masi Tiitan työpajaan. Tanssi- ja esitystaiteen kentillä muun muassa koreografina ja esiintyjänä työskentelevä Tiitta työstää Haiharassa paraikaa uutta teostaan yhdessä työryhmänsä kanssa. Neljän tunnin työpajassa työskentelemme kahden pitkäkestoisen harjoitteen parissa. Aistimme kehon painavuutta lattiaa vasten makuulla ja seisten, ja hienovaraisten pääasiassa kysymysmuotoisten ohjeiden myötä syntyy liikettä.
Työpajassa Tiitta kertoo, että viimeaikaisissa teoksissaan hän on työskennellyt painon ja hitaan, alaspäin suuntaavan liikkeen parissa. Tätä liikkumista hän on alkanut kuvailla sanoilla väsymys ja voimattomuus. Kysymys siitä, millainen keho ansaitsee tulla nähdyksi, tuntuu nousevan Tiitan töissä esille. Hänen teoksissaan näkyväksi tulee jokin muu, kuin kaikkeen pystyvä ja alati kannateltu tanssija. Tiitta ajattelee, että mikäli kinesteettistä empatiaa on olemassa, olisi hyvä, että sitä koettaisiin myös väsyneitä ja voimattomia kehoja kohtaan.
Työpajaa seuraavana päivänä me juttelemme pari tuntia yliopiston kahvilassa. Olen antanut keskustelulle otsikon: “Voiko tanssitaiteella saada aikaan muutosta?”. Hetken keskusteltuamme huomaan otsikon muuttuneen jotenkin vääräksi ja turhaksi. Vastaus nimittäin on: kyllä ja ihan ehdottomasti ja koko ajan ja tottakai. Muutos on läsnä aina, kun tanssimme tai todistamme tanssia. Liike muuttaa ja muutos liikuttaa.
Ihan toinen keskustelunsa sitten on, millaista muutosta me oikein odotamme tanssitaiteella saavamme aikaan. Tiitta kokee, että hyväksi – tai rahoittamisen arvoiseksi – taiteeksi tunnutaan tällä hetkellä mieltävän taide, jonka pyrkimys on nimenomaan yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Samalla ne vaikutukset ja muutokset, jotka tapahtuvat taiteen kokijassa tai tekijässä teoksen äärellä jäävät toisarvoisiksi.
Alan ajatella, että tanssitaiteen muutosvoima ja vaikutusvalta piilee ehkä siinä, millaisten arvojen pohjalta taiteilijat työskentelyyn ryhtyvät. Tiitan kanssa keskustelemme muun muassa menestyksestä arvona. Jos menestys on taiteilijalle tärkeä arvo, se todentuu myös tämän työssä. Työskentely tulee tanssitaiteen tapauksessa julkiseksi esityksissä, joista arvo sitten läikkyy läpi yleisöille ja vaikuttaa heihin. Sama tapahtuu minkä tahansa tekoja ohjaavan arvon kohdalla – oli se sitten vaikka leikki, tasa-arvo tai tehokkuus.
Kiinnostavaksi tämä kaikki muuttuu silloin, kun taiteilija ei toimikaan yksin. Yksilöiden toimintaa ohjaavat arvot vaikuttavat nimittäin eniten juuri heihin, joiden kanssa he aikansa viettävät. Erilaisissa hierarkiattomiin rakenteisiin pyrkivissä työryhmissä työskennelleenä ajattelen, että mikäli ryhmä ei ole toisilleen entuudestaan tuttu, arvopohjat olisi hyvä puhua auki ja sanoittaa heti kättelyssä. Yhteistyö on mahdollista myös sellaisissa ryhmissä, joissa yksilöiden työskentelyä ohjaavat arvot ovat ristiriidassa keskenään, mutta helppoa se ei aina ole (odotan jännityksellä eduskuntavaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluita, joissa tätä erilaisten arvopohjien törmäilyä työskentelyssä voi sitten ehkä seurata).
Keskustelun jälkeen palaan pohtimaan alkuperäistä otsikkoani keskustelulle. Huomaan, että vastaus siihen, millaista muutosta haluan omalla taiteellani saada aikaan, alkaa muotoutua. Tiitan työpaja ja keskustelu hänen kanssaan nimittäin muistuttavat minua siitä, mikä tanssitaiteessa minulle on vaikuttavinta: toisintekemisen ja toisinolemisen harjoittaminen ja sen tuominen näkyväksi.
Terkuin, Kynäilijä-Alli
Lisää Masi Tiitan ajatuksia ja muuta aiheeseen liittyvää:
Masi Tiitan ja työryhmän Le Mer –esityksen avoimet harjoitukset Liikelaiturilla perjantaina 29.3. klo 17-19.
Postmoderni tanssi Suomessa? -kirjassa julkaistu Masi Tiitan artikkeli Vastatiloja
Masi Tiitta e s i t y s r a d i o n vieraana Viola-teoksen tiimoilta
Kielitoimiston sanakirjan määritelmä sanalle vaikuttaa
—
Vuoden 2019 Kynäilijän, tamperelaisen tanssija-puheviestinnän opiskelija Alli Mattilan kirjoitukset pohtivat millaista muutosta maailma tarvitsee ja miten sen voisi tanssitaiteilijana saada aikaan.
